Tunteita ja tuiskaisuja
Sunnuntaina sattui ja tapahtui, kun päätimme taas pelailla kolmistaan holdemia. Hauskaa kuinka tunteet voivat välillä nousta pintaan kun pelaan parhaan ystäväni ja avopuolisoni kanssa. Tai ehkäpä juuri tuossa syy miksi ne nousevat. Ovathan tässä kaksi ihmistä jotka tuntevat minut läpikotaisin ja heille uskallan myös sanoa tietttyjä asioita. He ovat saaneet ennenkin todistaa meikäläisen voittamisen halua. Sain siis itselleni hiukan itsepohdiskeluun aihetta.
Eipä tuossa nyt mitään pahempaa riitaa syntynyt tai pelipöytää lattialle heitetty. Kaikki huipentui omaan yritykseeni tönäistä Laura ulos potista agressiivisella pelillä. Tällä kertaa vastassa oli turnilla täydentynyt väri ja hävisin lähes koko stackkini. Tappio kirpaisi ja sisälläni kuohahti. Ääneni nousi hiukan kun aloin keskustelemaan kädestä ja pieni väärinymmärrysten siivittämä sanaharkka oli valmis. Itse vaivuin kooman kaltaiseen tilttiin ja loput pelit menivät sen mukaisesti. Kyllä me vielä tomun laskeuduttua pelasimme toisen pelin, mutta eipä siitäkään kerrottavaa jäänyt.
Itse pelaan aina suurella sydämmellä ja haluan olla hyvä tekemisissäni. Kilpailuviettiä siis löytyy ja tottakai pyrin voittamaan muut. Parantamisen varaa on vielä tässä häviämisessä. Kaikki pokeria pelanneet tietävät, että se häviäminen ja ohivedot kuuluuvat tähän peliin. Olen mennyt paljon eteenpäin lapsuudestani, jolloin en häviöitä juurikaan osannut käsitellä. Hävettää kuitenkin myöntää, että livepelien alkutaipaleella sorruin jopa yhden käden jälkeen huutamaan ystävälleni: "Kuinka sää voit pelata tollasella kädellä. Miten sää voit maksaa ton mun korotuksen tolla!" Anteeksi vielä tästä. Opikseni olen ottanut ja jatkossakin pyrin nielemään tappioni paremmin. Vaikeaa se aina silloin tällöin on katkeraa kalkkia niellä, mutta nieltävä se on mikäli haluan, että saan pelaajia samaan pöytään kanssani. Armoa ei pokerissa tarvitse antaa, mutta kestetään ne tappiotkin kuin mies.
Pokerimaailmaan mahtuu monenlaista pelaajaa ja häviöt vaihtelevat persoonien mukaan. Barry Greensteinin ilme ei värähdä mihinkään voitti tai hävisi hän pelaamansa käden. Samaa ei voi sanoa Phil Hellmuth Jr:stä. Turhaan häntä ei kutsuta lempinimellä Poker Brat. Näitä seuraavia pätkiä katsoessa tulee tunne, että on minullakkin siis vielä toivoa. Onneksi.
The Poker Brat
Hellmuth Patented All-in Call
Hellmuth/Negreanu Hand on HSP
Small Pairs
Phil Hellmuth almost implodes
Phil Hellmuth making a great read
Phil Hellmuth ranting after losing the WSOP TOC
Sunnuntain saldot:
NL$25, 0h 33min, 36 jakoa, $ +13,23
NL20€, 0h 36min, 46 jakoa, +10,1€
NL20€, 0h 15min, 20 jakoa, -1,81€
NL50€, 0h 48min, 65 jakoa, -21,8€
Yhteensä:
Dollareita +13,23 $
Euroja -13,51 €
VIP-saldo 79 of 500
Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta...
Eipä tuossa nyt mitään pahempaa riitaa syntynyt tai pelipöytää lattialle heitetty. Kaikki huipentui omaan yritykseeni tönäistä Laura ulos potista agressiivisella pelillä. Tällä kertaa vastassa oli turnilla täydentynyt väri ja hävisin lähes koko stackkini. Tappio kirpaisi ja sisälläni kuohahti. Ääneni nousi hiukan kun aloin keskustelemaan kädestä ja pieni väärinymmärrysten siivittämä sanaharkka oli valmis. Itse vaivuin kooman kaltaiseen tilttiin ja loput pelit menivät sen mukaisesti. Kyllä me vielä tomun laskeuduttua pelasimme toisen pelin, mutta eipä siitäkään kerrottavaa jäänyt.
Itse pelaan aina suurella sydämmellä ja haluan olla hyvä tekemisissäni. Kilpailuviettiä siis löytyy ja tottakai pyrin voittamaan muut. Parantamisen varaa on vielä tässä häviämisessä. Kaikki pokeria pelanneet tietävät, että se häviäminen ja ohivedot kuuluuvat tähän peliin. Olen mennyt paljon eteenpäin lapsuudestani, jolloin en häviöitä juurikaan osannut käsitellä. Hävettää kuitenkin myöntää, että livepelien alkutaipaleella sorruin jopa yhden käden jälkeen huutamaan ystävälleni: "Kuinka sää voit pelata tollasella kädellä. Miten sää voit maksaa ton mun korotuksen tolla!" Anteeksi vielä tästä. Opikseni olen ottanut ja jatkossakin pyrin nielemään tappioni paremmin. Vaikeaa se aina silloin tällöin on katkeraa kalkkia niellä, mutta nieltävä se on mikäli haluan, että saan pelaajia samaan pöytään kanssani. Armoa ei pokerissa tarvitse antaa, mutta kestetään ne tappiotkin kuin mies.
Pokerimaailmaan mahtuu monenlaista pelaajaa ja häviöt vaihtelevat persoonien mukaan. Barry Greensteinin ilme ei värähdä mihinkään voitti tai hävisi hän pelaamansa käden. Samaa ei voi sanoa Phil Hellmuth Jr:stä. Turhaan häntä ei kutsuta lempinimellä Poker Brat. Näitä seuraavia pätkiä katsoessa tulee tunne, että on minullakkin siis vielä toivoa. Onneksi.
The Poker Brat
Hellmuth Patented All-in Call
Hellmuth/Negreanu Hand on HSP
Small Pairs
Phil Hellmuth almost implodes
Phil Hellmuth making a great read
Phil Hellmuth ranting after losing the WSOP TOC
Sunnuntain saldot:
NL$25, 0h 33min, 36 jakoa, $ +13,23
NL20€, 0h 36min, 46 jakoa, +10,1€
NL20€, 0h 15min, 20 jakoa, -1,81€
NL50€, 0h 48min, 65 jakoa, -21,8€
Yhteensä:
Dollareita +13,23 $
Euroja -13,51 €
VIP-saldo 79 of 500
Aina ei voi voittaa. Ei edes joka kerta...
posted by nautti at 22:24
2 Comments:
Itse pyrin olemaan kommentoimatta vastustajan huonoa peliä, nehän ottavat pahimmassa tapauksessa siitä opikseen. Kohta käy niin, että avopuolisosi pelaa paremmin kuin sinä. Söisikö miestä? :)
juuso,
ihan hyvä pointti ja muutamissa kirjoissakin näin kehoitetaan. Miksi opettaa vastustajaa paremmaksi, kun sen jälkeen hän ei enää häviä rahojaan sinulle. Tästä pidän itsekkin kiinni lähes aina paitsi tietyissä tapauksissa. Uskon, että tässä meidän kolmen koplassakin kun analysoidaan ja jutellaan käsistä, niin opin siinä samalla itsekkin uutta. Kun he pelaavat paremmin, on minunkin opeteltava lisää.
Mitä tulee avopuolisooni, niin hän on kyllä pelottavan hyvin kuunnellut kaikki koukerot ja kuviot peleistäni. Olen usein kuin valmis paisti vartaassa joka juoksee ympäri keittiötä kunnes päädyn hänen lautaselle. Eli ei auta kuin opetella lisää tätä mahtavaa peliä ja tuoda omaan peliin useampia vivahteita.
Lähetä kommentti
<< Home